Kaikki pelaa

Tyttäreni toi kotiin eilen hauskan tulosteen, jossa kerrottiin koulunsa tulevista tapahtumista; kevään juhlista ja muista normaalista työrytmistä poikkeavista asioista. Ensimmäisenä silmään pisti seuraava lause:

"Osallistumme Kaupissa järjestettävään Kaikki pelaa -jalkapallotapahtumaan. Osa pelaa, osa katselee peliä."

Suomen Palloliitto on toki tehnyt hienoa työtä viime vuosina lanseeratessaan upeita sloganeita kuten edellä mainittu Kaikki pelaa. Toinen mainittava uudistus oli jokunen vuosi sitten esiin nostettu vihreän kortin kampanja. Se antoi tuomarille mahdollisuuden näyttää jollekulle pelaajalle vihreää korttia jos tämä oli osoittanut pelikentällä poikkeuksellista rehtiyttä.
C'mon hei!
Kuka haluaa talsia pukukoppiin omiensa joukkoon vihreän kortin kirous niskassaan? Tulevatko pelikaverit kukkakimppujen kera halaamaan sinua hävityn matsin jälkeen kun olet jättänyt taklaamatta läpi päässeen vastustajan hyökkääjän?

Kaikenlaiset iskulauseet ovat tietysti kivoja ja ne voivat parhaimmillaan nostaa lajin imagoa. Kaikki pelaa -kampanja on varmaankin saanut muutamankin isän tai äidin raahaamaan lapsensa kentälle siinä toivossa, että poika tai tytär saisi itselleen täydellisen tasa-arvoisen harrastuksen, jossa ei erotella hyviä, pahoja eikä rumia toisistaan. Sillä ei liene väliä, että lapsen futarin lahjat voisi tiivistää Frank Zappan sanoin: " One of my legs is shorter than the other and both of my legs are too long." (Dancing Fool)

Jalkapallo- tai jonkun muun harrastuksen aloittaminen nuorella iällä on mielestäni erittäin hieno asia ja nostan stetsonia niille vanhemmille, jotka jaksavat olla mukana kannustamassa lapsiansa, tai vielä parempaa, olla toiminnassa mukana huoltajina tai valmentajina. On muistettava kuitenkin, että Kaikki pelaa -tyylisten korulauseiden takaa kurkkii armoton arki, jossa pätevät luonnon, ei SPL:n lait. Joskus kyynärpäät kopisevat toisiinsa enemmän kentän laidalla kuin itse pelissä.

Kuva-arvoitus 3

Suuren suosion saanut kuvallisten arvoitusten sarja saa jatkoa tässä mysteriossa, jossa haetaan erästä klassisen musiikin säveltäjää kuvavihjeiden avulla.

Sen verran täytyy vihjaista, että eri kielten kirjoitusasuihin ja lausumisiin täytyy suhtautua joustavasti. Eikä Pirkanmaan paikallistuntemuskaan ole pahitteeksi. Tilan puutteen vuoksi olen myöskin yhdistänyt pari kuvaa toisiinsa (Paint Shop Pro 7.0)

Siis. Kuka klassisen musiikin säveltäjä?

Kuva-arvoitus 2

Doors of Perception
tai
Perception of Doors
Ihan miten haluatte.

Nyt haemme alla olevien kuvavihjeiden avulla kolmea The Doors -yhtyeen kappaletta.
Koska yhtyeen tuotanto on suppeudestaan johtuen varsin helposti hahmotettavissa, tyydyn vain vihjaisemaan, että biisit ovat ilmestymisjärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.

1.



2.



3.



Ja kuten aina, onnea kisaan.

Pelejä ilman rajoja 1

Varsinkin lapsiperheisiin tulee silloin tällöin postin kantamina miltei kirjamittaisia kataloogeja uusista leluista, nukeista ja peleistä. Näin tapahtuu ennen kaikkea joulua edeltävinä kuukausina (joita on 11 kpl). Joskus peleistä parhaimmat päätyvät pubien ja baarien kirjahyllyihin heti sinne ensyklopedioiden, rockopedioiden ja Pentti Saarikosken runoteosten (joita kukaan ei lue) alle; Alias, Frendit, Monopoli, Yatzy.

Tahtoisin kuitenkin esitellä muutaman pelin, joita ei löydy Bratzien ja Haukkaavien Hippojen viereisiltä sivuilta. Nämä ovat aikanaan joko yksin tai kaverin kanssa keksittyjä ajanvietemuotoja joita toivon jokaisen joskus ainakin kokeilevan. Muistakaa kuitenkin, että alla mainitut pelit ovat kopisuojattuja eikä niitä siten saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.

Jotta itse saisin edes kapallisen kaupallista hyötyä peleistä, ilmoitan nämä elämääni sulostuttaneet viihdeinstrumentit myös englannin kielellä:

Nyt Mattel, Fisher Price ja Agfa: vaviskaa!

1. Mäkihyppypeli ( The Ultimate Ski Jump Coffee Package Game)

TUSJCPG 1.1.1 tehtiin siten, että leikattiin paperinukkemaisesti kahvipaketin kannesta ihmishahmo, mitattiin ja leikattiin sukset. Nämä teipattiin huolella oikeaan kohtaan, jotta saatiin haluttu tasapaino aikaiseksi. Kehon tasapaino testattiin pudottamalla ukko alas ja kommentoimalla hannu lepistömäisesti liitorataa tyyliin "hyvää tekemistä" tai "No joo, pikkunätti hyppy". Kun "ukon" balanssi oli saatu kohdalleen oltiinkin jo valmiita kisaan. 60 askarrellun pahviukon jälkeen tehttin hyppyri, joka koostui Scalextric -autoradan ylämäestä sekä kaksikerroksisen asuintalomme portaikkoon tehdystä pahvisesta alamäestä.

Parhaimmillaan ukot lensivät 126 metriä (2,5 metriä luonnossa). Pituus ja tyyli ratkaisivat. Legendaarisia TUSJCPG:läisiä olivat mm Hans Georg Aschenbach, hänen velipoikansa Dieter, Henry Glass ja Pentti Kokkonen.

2. Mandariinitaistelu (The Ultimate Mandarin Fight)

TUMF:ssa ostetaan kaupasta mandariini, kuoritaan se ja erotellaan mandariinilohot toisistaan. Sen jälkeen jaotellaan lohmot kahteen lohkoon. Satunnaisessa järjestyksessä asetetaan lohmot vastakkain ja painetaan niitä toisiaan vasten. Se kummasta purskahtaa trooppiset mehut aikaisemmin putoaa jatkosta. Ehjä jatkaa. Cup-systeemi siis. Voimakkain mandariinilohmo voitta kisan eikä joudu syödyksi.

3. Mamata (The Ultimate Mindmastering Football Manager Eating Game)

Tulee sanoista Mastermind -Manager- Tammi. Tässä tuskaisassa pelissä yhdistyy klassikkopeli Mastermind, jalkapallovalmennus sekä Tammi -lautapeli.

Aluksi kaksi pelaajaa miettii toisistaan tietämättä jalkapallostrategian. Sen jälkeen kotijoukkue asettaa nappinsa Mastermind -kentälle esimerkiksi 4-4-2 asetelmaan. Vierasjoukkue asettaa myös oman joukkueensa kentälle. Sen jälkeen pelataankin tammen säännöillä kuitenkin siten, että se, joka saa ensimmäisenä neljä omaa pelaajaa vastustajan päätyyn voittaa. Mainittakoon vielä, että pelissä voi syödä vastustajan, mutta hänelle ei voi syöttää.

Tämän pelin tuoksinassa on tullut aikojen saatossa lukuisia erimielisyyksiä sääntötulkinnoista. Nappien liikuttelusta on ollut puhetta. Saako pakittaa, saako ohittaa? Usein peli päätyy siihen että vastustaja pukkaa päällään vastustajaansa rintakehään.

Ääniraitoja

Olen aina ollut varsin suoraviivaisen musiikin ystävä. Mielestäni 2,5 minuuttia on vallan sopiva kappaleen pituus. Jossain vaiheessa tosin lankesin Yesin ja Emerson Lake & Palmerin kaltaisiin progemastodontteihin. Kyllä niitä vieläkin tulee silloin tällöin kuunneltua.

Esittelen tässä kuitenkin toisenlaisen harha-askeleeni rock-establishmentista. Se on viehtymys elokuvamusiikkiin. Harrastus lähti liikkeelle Bond -soundtrackeista sekä sai sytytysmateriaalia alitajunnassani pitkään kyteneestä Henry Mancini -hehkusta. Varsinaiseksi roihuksi innostus kasvoi kun pääsin tutustumaan huolella esimerkiksi John Barryn tuotantoon.

Nyt en tarkoita niitä soundtrackeja joihin on kerätty nostalgisia biisejä vuosien varrelta. Ne ovat oma lukunsa ja niistähän löytyy varsinaisia superkokoelmia. Esmerkkinä mainittakoon Kill Bill -levyt, American Graffiti tai vaikkapa Good Morning Vietnam. Joskushan nämä voivat olla peräti sillisalaattia. Itseltäni ainakin löytyy Mask -elokuvan soundtrack, jossa samojen pahvien sisään on sullottu mm Little Richard, Steely Dan ja Grateful Dead. (Tämä ei ole se Jim Carrey -elokuva vaan Peter Bogdanovichin 1985 ohjaama pläjäys, jossa pääosissa ovat Cher ja Eric Stolz)

Tässä muutama soundtrack, joka on saanut CD-soittimessani erityisen paljon peliaikaa:

Jerry Goldsmith: Logan's Run


Tässä elokuvamusiikin helmessä futuristinen ujellus kohtaa orkestraalisuuden. Itse elokuvakin on ihan hyvä tieteisseikkailu. Siinä eletään tulevaisuudessa, jossa ihmisten on väestönkasvullisista syistä kuoltava viimeistään 30-vuotiaana. Kaikillehan tuollainen meno ei passaa, joten aina löytyy joku kapinamielinen vastuutaan pakoileva ikiteini. Ja sitten laitetaan Logan (Michael York) perään.






Jerry Goldsmith: Chinatown

Jos jostain musiikista voidaan sanoa että se on melankolista niin se on tämä. Silti musiikissa elää haikea optimismi. Puhallinsoittimet maalailevat hillitysti äänimaisemaa ja elokuvan nähneen kuuntelijan on helppo kuvitella J.J Gittesin harhailevan laiskasti Kalifornian kuivissa kuvissa.

Goldsithin tuotannossa tämä edustaa täysin toista laitaa kuin esimerkiksi yllä mainittu Logan's Run.
Ääniraitaan on myös lainattu estoitta joitain 30 -ja 40-lukujen schlagereita.





Henry Mancini: Arabesque

Nostan tämän esiin Mancinin laajasta tuotannosta, koska se lienee vähemmän tunnettu kuin esimerkiksi Breakfast at Tiffany's.

Tässä levyssä yhdistyvät peritutut mancinilaiset teemat sekä itämainen musiikki. Joitain saattaa häiritä ääniraidan lievä kliseisyys. Arabesque ei ehkä ole HM:n parasta musiikkia, mutta mielenkiintoinen se on.

En tietääkseni ole nähnyt elokuvaa, mutta joissain lähteissä sitä kehutaan mojovaksi vakoilujännäriksi. Täytynee hommata dvd, jos on kaupan ja sattuu kohdalle.

Ystäväin Osmo Poliitti esitti arvuuttajaa elokuvassa "Kuva-arvoituksia". En ehtinyt harmikseni mukaan arvuuttelemaan, mutta innostuin siitä sen verran, että tahtoisin esittää myöskin muutaman kuva-arvoituksen, joka liittyy poppikulttuuriin. Tietovisoihin joitakin kertoja osallistuneena ja muutaman "kyssän" tehneenäkin tämä tuntuu piristävältä vaihtoehdolta solmuttaa kanssaihmisten päitä ainakin viideksi sekunniksi.

Pysytellään helpoissa vastauksissa joskin vihjeissä voi olla jokunen oudompikin kasvo.

1. Mikä Rolling Stonesin kappale?




2. Mikä (yhä) Rolling Stonesin esittämä kappale?




3. Mikä Elviksenkin esittämä kuuluisa Rock and Roll -kappale?






Onnea kisaan.