Ei mini miestä pahenna

Vaikka en mikään sanaleikkien suuri ystävä olekaan, niin tuo yllä olevaa otsikkoa olisi kyllä voinut käyttää joskus Morris Minin mainossloganina (minkä luovan dynamon Helsingin mediasisäpiiri on minussa menettänytkään).

Alunperin otsikolla oli tarkoitus (ja nyt on) valottaa bloginimeni etymologiaa. Titteliksi nappasin isoisäni toisen nimen. URL rakentuu samaisesta isoisäni toisesta nimestä sekä toisen isoisäni ainoasta nimestä. Theodorville kuullostaa sen verran komeelta, että sen niminen kaupunki tai ainakin lähiö on oltava jossain Tennesseen peräpelloilla. Nimet ovat kunnianosoituksia jo autuaammille metsästysmajoille siirtyneille esi-isilleni.

Theodor oli Torniosta Rovaniemelle v 1952 muuttanut (alunperin hämäläinen vaikkei siitä ymmärrettävästi koskaan meteliä pitänytkään) veturinkuljettaja, joka eli kunnioitettavaan ikään kuten sukunsa muutkin jäsenet. Olisi sinnitellyt vielä pidempään ellei paikallisen marketin liukuovi olisi rynkyttänyt hänen lonkkaansa hajalle hänen ollessaan maassa makaavana liukastumisen seurauksena. Elämän rautatie vei hänet siltä istumalta (tai sanoisinko makaamalta) sairaalaan, jossa loppu koitti ennen pitkää. Muistan "Theodorin" piippua polttelevana hyväsydämisenä herrasmiehenä ja kovana aikakauslehtien ja kirjojen lukijana.

Ville oli Pohjois-pohjanmaan miehiä. Ei mikään puukon tuppea rapisteleva uhoaja vaan lempeä jätti, joka teki työuransa Kemissä ja Oulussa Karjapohjolan autonkuljettajana. Hänestä sain inspiraation ensimmäiseen ymmärrettävään lauseeseeni: "Äijä ajaa autoa", jota kuulemma toistin useean otteeseen. Nykyisin noita ymmärrettäviä lauseita tuleekin harvemmin. Villeen eli "Äijään" liittyy myös usea todistamatta jäänyt legenda. Yksi liittyi hänen eittämättömään voimakkuuteensa. Kaveri oli näet kuin Big Mac -ateriansa väliin jättänyt Pat O'Brien. Jämäkkä mies oli kuulemma nostanut auton ilmaan kun hänen kaverinsa oli siitä vetoa lyönyt. Toinen legenda liittyy hänen Egyptin matkaansa, josta ei usealla ja loputtoman tuntuisilla rössypottuaterioilla käydyistä puheista huolimatta saatu koskaan mitään evidenssiä.

No, näistähän voisi puhua lisääkin, mutta antaa olla. Täytyy kylläkin myöntää, että jollain tavalla tuntuu hyvältä asettaa sanoiksi joitain asioita samalla niitä mietiskellen. Vaikkakin näin monen vuoden jälkeen. Ja kun muistot ovat hyviä niin nykyhetki ja tulevaisuuskin näyttäytyvät hyvässä valossa.