Pelkoa ja inhoa

Katselin juuri FST:n maanmainiota Hetimiten-ohjelmaa (Ögonaböj), jossa hauskanhassut suomenruotsalaiset keskustelevat ja kikattelevat toistensa puheille. Hieno ohjelma, jossa lopuksi tehdään TOP-5 -listoja erilaisista kummallisista asioista.
Niinpä ajattelin tehdä sellaisen itsekin.

(Pysyttelen vielä plootuni alkutaipaleilla henkilökohtaisissa taustaa-antavissa juttukyhäelmissä. Ehkä joskus päästään vielä nykyhetkeenkin. Ja mitä kaikkea tulevaisuudella onkaan meille annettavaa.)

Pelkoa ja inhoa menneiltä vuosilta eli mitä kaikkea on tullutkaan pelättyä ja inhottua vuosien saatossa.
(Kaikki seuraavat hahmot ovat tiettävästi fiktiivisiä ja kaikki viittaukset oikeisiin henkilöihin ovat täysin vailla järkeä)

1. Roderick Usher

Edgar Allan Poen novelliin perustuvassa elokuvassa Usheria näytteli tietenkin vanha viiksiniekkaVincent Price. Usher oli kumman herkkä kaveri; kuuli kaiken ja haahuili portaissa ääneti sormiaan pahaenteisesti naksutellen. Aivan kuten entinen yläkerran naapurimme. Onneksi "kartanomme" ei uponnut lopuksi suohon vaikka hän jalalla kovasti lattiaa tamppasikin.

2. Rooky

Enid Blyton: Viisikko pulassa. Tämä kirja on tullut luettua monet kerrat ja siihen on ollut hyvä tarttua vielä nykyisinkin, varsinkin silloin kun flunssa on päällä eikä käsi jaksa kannattaa Koraania. Aika usein tämä Blytonin pääteos on kuitenkin pudonnut lattialle tai naamalle jo ensimmäisten sivujen jälkeen. Yhtä kaikki: pelkoa on herättänyt paitsi itse Rooky myös hieno kappaleotsikko: Rooky on vihainen.

3. Thorpe

Miksikähän tämäkin pääsi listalle? Kyse on joka tapauksessa elokuvasta Merihaukka - The Sea Hawk (1940) ja siinä Thorpea näyttelevästä Errol Flynnista (1909-1959). Pelkoefekti syntyi ilmeisesti Flynnin läpi rainan kestäneestä umpikierosta virneestä ja kansallisteatterimaisesta rehvakkaasta puhetyylistä.

4. Jack Wilson

Jack Palancen näyttelemä hahmo on aiheuttanut mielessäni enemmänkin inhoa kuin pelkoa. Elokuva on sinänsä hieno Shane - Etäisten laaksojen mies, jossa Wilson ei ole se etäisten laaksojen mies vaan ilkeäkasvoinen palkkamurhaaja, joka koettaa taltuttaa etäisten laaksojen miehen yrityksessään kuitenkaan onnistumatta. Onneksi. Föönihiuksinen, lapsenkasvoinen ja tasaisesti ruskettunut Shane (Alan Ladd) pätki ensin kaikkia turpaan ja ampui varmuuden vuoksi loput ennen kuin häippäsi hevosineen kohden auringonlaskua.
Come back Shane!

5. Arja Saijonmaa

Edellisestä poiketen tämä aiheuttaa enemmän pelkoa kuin inhoa. Näin kyseisen mimmin livenä joskus ilman omaa syytäni. Heikosti akustoidussa jumppasalissa Arjan ääni kaikui terävän maskuliinisena ja otti puolapuista ja korislevyistä vielä raivoisan resonanssin. Eikä kärsimysnäytelmää helpottanut yhtään hampaat ja ikenet paljastanut irvistys ja liian lyhyt hame.